Hiiren hoito-ohjeet
Hiirten turkkimuunnokset (rodut) ovat lyhytkarvainen, lyhytkarvainen satiini, lyhytkarvainen satiini astrex, pitkäkarvainen, pitkäkarvainen satiini, pitkäkarvainen satiini astrex. Väreistä mainittakoon vaikkapa chocolate, agouti ja argente. Kuvioista esimerkkinä olkoon tan.
Majoitus
Hiirelle ehdottomasti paras asumus on tilava terraario. Häkkikin käy, joskin se on terraarioon verrattuna hieman epäkäytännöllisempi. Kuivikkeeksi sopii parhaiten kutterinpuru tai puupohjainen kissanhiekka. Jälkimmäinen vähentää myös uroshiiren virtsan hajua.
Hiiriryhmä ja lisääntyminen
Urokset ja naaraat pidetään erillään, sillä hiiret voivat olla todella tehokkaita lisääntymään! Naaraat menestyvät useimmiten hyvin ryhmässä. Urokset saattavat olla toisiaan kohtaan aggressiivisia, elleivät ne ole kasvaneet yhdessä.
Lisääntymisestä
Hiiret tulevat sukukypsiksi (4 -)-5 - 7 viikon iässä. Kiimakierto on noin 5 päivää. Tiineys kestää 19-21 päivää. Synnytyspäivän lähestyessä tuleva emo voidaan erottaa omaan häkkiinsä (laumankin keskellä voi synnytys ja imetys toisinaan sujua hyvin). Uroksen siirtämisellä eri häkkiin estetään uusi pariutuminen synnytyksen jälkeisessä kiimassa.
Ruokinta
Perusruoaksi sopii parhaimmin hiirelle/kesyrotalle tarkoitettu pelletti, joka sisältää kaikki tarvittavat ravintoaineet. Pelletin sijaan tai sekoitteena käy myös jyväseos ilman kanin/marsun ruskeaa pellettiä; hiiri ei kanipellettiin juuri kajoa. Siemenseoksia on monenlaisia ja niistä kannattaa valita terveellinen vaihtoehto. Seoksessa ei pidä olla liikaa rasvaisia auringonkukan siemeniä tai pähkinöitä. Jyväseoksen voi tehdä myös itse: sekoitetaan vaikkapa kauraa, leseitä, auringonkukansiemeniä, maissia jne. Kuivaruoan ohessa tulee antaa pari kertaa viikossa koiran tai kissan kuivaruokaa. Lisäruokana tarjotaan (erityisesti jyväseoksen syöjille!) hedelmiä ja vihanneksia sekä luonnonantimia, kuten voikukkaa, ruohoa ja marjoja. Myös ituja ja esimerkiksi auringonkukanversoja voi tarjota hiirelle. Silloin tällöin hiirelle voi antaa viiliin tai kermaviiliin sekoitettua koiran kalkkijauhetta, leseitä tai kaurahiutaleita. Kalkkipitoinen lisäravinto on tarpeen varsinkin kantaville naaraille. Lisäksi hiirelle voi antaa toisinaan puuroa sekä makaroni- ja riisipohjaisia ruokia. Kulinaristisia elämyksiä syntyy esimerkiksi puuron ja vauvojen hedelmäsoseen sekoituksesta. Hiirelle ei kuitenkaan saa koskaan antaa liian rasvaista, mausteista tai sokerista ruokaa. Liha/kana/kalaruokaa ei hiirelle pidä antaa useammin kuin kolme kertaa viikossa. Hiiri ruokitaan kerran tai kaksi päivässä. Puhdasta vettä on aina oltava juomapuollossa. Vesi on vaihdettava päivittäin.
Hoito ja kesyyntyminen
Hiiren luovutusikä on viisi viikkoa. Hiirtä on käsiteltävä aina rauhallisesti. Nostaminen on sallittua hännän tyvestä mutta ei milloinkaan hännän päästä! Useimmiten nostaminen tapahtuu kuitenkin alapuolelta (tarvittaessa hännäntyvestä varmistaen). Monet hiiret kapuavat kädelle omaehtoisesti. Käsittelyssä on aina vältettävä pakkoa, muutoin leppoisan tuttavuuden sijasta kehittyy vain kammo. Hiiret kyllä kotiinsa totuttuaan alkavat vähitellen tutkiskella omistajan kättä ja nousevat jo pian kädelle "katselemaan maailmaa". Kesytyksen apuna voi käyttää juustosuikaleita. Hiiren ollessa ulkoilemassa asumuksensa ulkopuolella on oltava huolellinen, ettei hiiri livahtaisi kadoksiin.
Muu peruskunto
Kunto perustuu jatkuvaan hyvään hoitoon. Massan sopusuhtaisuutta kannatta tarkkailla, kertoohan se ravitsemuksen ja liikunnan tilasta. Kynsiä ei yleensä tarvitse leikata, mutta tarvittaessa ne voidaan leikata kissan kynsisaksilla välttäen kynnen tummempaa elävää osaa.
Matkustaminen
Kun hiirtä kuljetetaan (esimerkiksi näyttelyyn), boksi sisustetaan purukerroksella ja lyhyillä wc-paperin suikaleilla. Evääksi laitetaan pala vesipitoista vihannesta (esim. kurkkua) ja jyväseosta tai pellettiä. Juomapulloa ei matkan ajaksi kannata boksiin laittaa, jottei matkatärinässä tapahtuva valunta kastelisi kuivikkeita. Hiirtä on kuitenkin juotettava välillä - varsinkin kuumalla ilmalla.
Sairauksista
Pikkuruisina eläiminä hiiret ovat kuitenkin herkkiä vedolle. Niinpä häkkiä ei saa pitää ikkunan alla tai vetoisen ulkoseinän läheisyydessä. Hiirillä saattaa esiintyä loisia. Ulkoloiset erottuvat joko mannaryynimäisinä hileinä erityisesti korvien takana tai mustina liikkuvina pisteinä turkissa. Sisäloiset ovat harvinaisia. Sisäloisista kärsivä hiiri on laiha vaikka söisikin hyvin. Ulkoloiset voidaan hoitaa pois loishäätöshampoolla. Käyttöohjeet löytyvät apteekin pakkauksesta ja niitä on noudatettava huolellisesti. Sisäloisista kannattaa kysyä eläinlääkäriltä. Toisinaan hiirillä tavataan kasvaimia. Myös ringtail on toisinaan hiirten riesana: kysymyksessä on ilman kuivuudesta johtuva hännänpään kuoliintuminen. Sairastunut hiiri on vietävä nopeasti eläinlääkäriin; pienikokoisena eläimenä se heikentyy nopeasti. Hiiri elää 1-3 vuotta.
