Gerbiilin hoito-ohjeet, näyttelyyn valmistautuminen

Ensimmäisenä täytyy ilmoittautua näyttelyyn. Ohjeet ilmoittautumiseen löytyy usein järjestävän yhdistyksen nettisivuilta, Oulussa järjestettävien näyttelyiden tiedot ovat myös Leukapussissa. Viralliseen luokkaan pitää olla rekisteröity gerbiili, pet-luokkaan ei tarvitse olla rekisteröity.

Näyttelyä edeltävänä päivänä laitetaan näyttelyboksi valmiiksi. Pohjalle laitetaan varsinkin talvella reilusti puhdasta purua ja vessapaperia silputaan lämmikkeeksi. Lisäksi puhtaista puruista ja paperista on se hyöty, että ne pitää turkin puhtaana. Tummille väreille kuiva heinä on hyvä pitämään rasvan poissa koko päivän. Valkoisille/vaaleille se saattaa värjätä turkin. Boxin pohjalle laitetaan myös ruokaa ja näyttelypäivän aamuna laitetaan viipale kurkkua, jotta janon yllättäessä gerbu saa siitä nestettä. Monet eivät nimittäin juo ollenkaan reissatessa.

Sitten itse gerbun valmistelu: Kynnet täytyy leikata, jos ne ovat terävät ja raapivat. Varsinkin pet-luokissa tästä ollaan tarkkoja. Vaaleista kynsistä näkee helpoiten missä kynnen verisuoni menee. Tummissa kynsissä leikattava pää on monesti myös vaaleahko. Kynnet on helppo leikata tavallisilla kynsileikkureilla tai kissan kynsisaksilla.Jos et ole varma, osaatko leikata kynsiä, kysy näyttelyssä kokeneemmilta harrastajilta apua. He usein leikkaavat kynsiä näyttelyaamuna halukkaiden gerbiileiltä ja opettavat miten kynnet saa leikattua turvallisesti.

Jos gerbiilin turkki on likainen tai rasvainen, mennään seuraavaksi pesulle. Gerbiilin voi pestä kädenlämpöisellä vedellä ihan hanan alla, mutta pää ei saa kastua ja eteenkään nenään ja korviin ei saa mennä vettä. Fairy tai muu astianpesuaine irrottaa hyvin rasvaa ja likaa (konetiskiainetta ei saa missään nimessä käyttää!) myös koiran shampoot tai vaikka apteekista saatava Hellä pesu-shampoo ovat hyviä gerbun pesussa.

Pesun jälkeen kuivataan pyyhkeellä enimmät vedet pois. Sen jälkeen on parikin vaihtoehtoa, joko näyttelyboksiin kuivumaan tai kuivataan gerbiili hiustenkuivaajalla, pienimmällä teholla ja kaukaa, ettei gerbun iho pala tai ettei se saa lämpöhalvausta (testaa itse välillä, jos ilma polttaa ihoa, on kuivaaja liian lähellä gerbiiliä). Näin se ei myöskään ehdi kerätä mitään likaa märkään turkkiin.

Valkoisilla/vaaleilla väreillä tahtoo näkyä pesun jälkeen turkissa Harderin rauhasesta peräisin oleva punainen erite, jota gerbiili tietenkin levittää turkkiin heti pesun jälkeen. Hyvä apu tähän on perunajauho. Perunajauhoa hangataan ongelmapaikkaan; niskaan, peffaan, leuan alle tms. Turkin täytyy olla tässä vaiheessa jo kuiva. Yleensä lika irtoaa aika hyvin tällä, varsinkin tuo Harderin rauhasen erite. Kannattaa kuitenkin katsoa, ettei liian lähellä arvostelua laita perunajauhoa turkkiin, koska se ei ihan heti lähde pois. Kylpyhiekkahan on kiellettyä näyttelyissä ja tuomari voi tulkita perunajauhon olevan sellaista... Punaisilla väreillä se vie aika hyvin punaisuutta, siis väri näyttää harmaammalta, kuin se onkaan ja siksikään ei ole hyvä laittaa sitä juuri ennen arvostelua, jos on viralliseen luokkaan menossa.

Sitten ei muuta kuin näyttelyaamuna gerbiili boxiin ja menoksi. Kesäkuumalla täytyy varoa lämpöhalvausta. Jos näyttää, että gerbu on nuutuneen näköinen ja se kuolaa selvästi, on lämpöhalvaus lähellä. Silloin täytyy gerbiili saada äkkiä viilenemään ja siihen käy vaikka juomapullon sisältö eli kaadetaan gerbiilin päälle viileää vettä ja kurvataan lähimmälle huoltikselle pesemään gerbua viileällä vedellä, jotta ruumiinlämpö saadaan laskemaan (mutta ei saa palelluttaakaan gerbiiliä). Kesällä ei näyttelyboksiakaan tarvitse ihan niin hyvin topata täyteen purua ja paperia, jotta ilma vaihtuu vähän paremmin.

Näyttelypaikalla ilmoittaudutaan ensin, sitten laitetaan numerot näyttelyboksin päälle ja laitetaan se oikeaan pöytään. Sitten ei muuta kuin jännätään miten käy ja muistetaan tarjota vettä aina välillä.

Näyttelybokseja ei kannata availla näyttelypaikalla turhaan ja varsinkaan vieraita bokseja ei saa aukaista ilman omistajan lupaa! Liian usein on jäänyt häntä kannen ja boksin väliin, jolloin se on katkennut.