Hoito-ohje
Lisääntyminen
Marsun valmistaminen näyttelyyn
Urosmarsun kastrointi

Marsun hoito-ohje

Etelä-Amerikasta lähtöisin olevat marsut ovat suosittuja lemmikkejä helppohoitoisuuden ja ystävällisen luonteen ansiosta.

Marsun ominaispiirteitä

Marsut ovat laumaeläimiä, joten niitä täytyy pitää vähintään pareittain. Ihminen ei voi korvata lajitoverin seuraa. Parhaiten toimivia pareja ovat kaksi naarasta tai naaras ja kastroitu uros. Naarasta ja kastroimatonta ei tule pitää pysyvästi yhdessä, koska jatkuva poikasten teko on naaraan terveydelle vaarallista. Myös kahta urosta voi pitää yhdessä, mutta ne riitaantuvat keskenään todennäköisemmin kuin naaraat. Kahden uroksen yhdistäminen sopuisaksi pariksi onnistuu helpommin silloin, kun vähintään toinen niistä on vasta poikanen. Naaraitten läheisyys esimerkiksi naapurihäkissä voi lisätä urosten välistä eripuraa. Mikäli marsut riitaantuvat keskenään, ne voi laittaa asumaan vierekkäisiin häkkeihin, jolloin ne kuitenkin ovat toisilleen seurana.

Marsut ovat pitkäikäisiä eläimiä, mutta on varsin yleistä, että kuolema tulee jo nuorena jonkun sairauden vuoksi. Marsut elävät yleensä 3 - 6 vuotta, jotkut elävät jopa 10-vuotiaiksi.

Täysikasvuinen naaras on noin kilon painoinen, urokset ovat hieman isompia. Joidenkin rotujen edustajat ovat pienikokoisempia kuin toisten.

Marsun hankintaa harkittaessa kannattaa huomioida, että kyseessä ei ole hiljainen eläin. Marsut kommunikoivat keskenään monenlaisilla eri äänillä ja innostuvat huutelemaan kovaäänisesti omistajalleen ruokinta-aikana. Marsut ovat päiväeläimiä ja hiljenevät öisin lepäilemään.

Käsittely

Marsua nostettaessa toinen käsi laitetaan rintakehän alle ja toisella tuetaan marsua takapuolesta. Marsua ei saa roikottaa kainaloista. Marsujen käsittely on helppoa, koska ne ovat perusluonteeltaan kilttejä ja moniin muihin jyrsijöihin verrattuna rauhallisia. Rimpuilevalle ja vastustelevalle marsulle ei kannata antaa periksi, vaan käsitellä sitä rauhallisen määrätietoisesti. Kun uusi marsu on saapunut kotiin, sitä kannattaa alkaa totuttelemaan käsittelyyn heti. On luonnollista, että kiinniottotilanteessa marsu juoksee pakoon ja saattaa vastustella äänekkäästi - kiinniottotilanne tuntuu samalta, kuin luonnossa esimerkiksi petolinnun hyökkäys. Pakenevaa marsua ei saa ajaa kädellä takaa, koska se lisää saalistamisen kohteena olemisen tunnetta ja saa marsun pakenemaan yhä vauhdikkaammin. Pakenevan marsun saa parhaiten kiinni pysäyttämällä sen juokseminen siten, että sen naaman eteen laitetaan käsi. Sen jälkeen toisella kädellä tartutaan kiinni marsusta.

Hoito

Marsujen kynnet tulee leikata vähintään kerran kuussa jyrsijöille tarkoitetuilla kynsileikkureilla. Kynnessä olevaa verisuonta tulee varoa. Suoni näkyy vaaleista kynsistä läpi. Tummia kynsiä leikatessa leikkaaminen tulee lopettaa silloin, kun kynsi muuttuu murenevaksi. Silloin verisuoni on lähellä.

Marsun tassuihin, varsinkin etutassuihin ilmestyy helposti känsiä. Ne ovat kovia, erillisiä ulokkeita tassun pohjassa. Känsät tulee leikata pois kynsileikkureilla, mutta samalla tulee varoa, ettei leikkaa tassun tervettä ihoa. Marsun tassunpohjat kuivuvat helposti, ja siksi niitä kannattaa rasvata säännöllisesti esimerkiksi Tummelilla, Helosanilla tai jollakin hajusteettomalla perusrasvalla. Rasvaaminen helpottaa myös känsien poistamista ja saattaa jossain määrin ennaltaehkäistä niiden syntymistä.

Marsun alaselässä, selkärangan päättymiskohdassa "hännän" tilalla sijaitsevaa rasvarauhasta tulee pestä tarvittaessa käsitiskiaineella ja hammasharjalla. Rasvarauhaseen tarttuu helposti likakokkareita, jotka saa irti parhaiten pesun yhteydessä sormien avulla nyppimällä. Rasvarauhasen lika ja rasva saattavat olla hyvinkin lujassa kiinni, joten puhdistamisessa kannattaa olla huolellinen. Joillakin marsuilla, varsinkin uroksilla rasvarauhanen rasvoittuu ja likaantuu hyvin nopeasti, toisilla ei juuri lainkaan.

Jos marsu sotkee turkkinsa, sen voi pestä. Marsu laitetaan altaaseen ja sen päälle lasketaan hanasta vettä, joka on reilusti kädenlämpöistä. Päätä, ja korvia ei saa kastella. Kannattaa olla koko ajan varuillaan, ettei marsu pääse hyppäämään pois lavuaarista. Sopiva pesuaine on ihmisille tarkoitettu, mieluiten hajusteeton tai miedosti hajustettu shampoo. Myös hoitoainetta voi käyttää. Pesun jälkeen marsu pitää kuivata nopeasti täysin kuivaksi pyyhkeellä ja hiustenkuivaajalla, ettei se vilustu. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei kuivaaja ole liian kuuma marsun iholle.

Karvanlähtö- ja hilseilyongelmiin auttaa helokkiöljykuurin antaminen. Tippa päivässä per marsu apteekista saatavaaHelokki E -öljyä parin-kolmen viikon ajan saa turkin kiiltämään ja ihon voimaan paremmin. Runsas karvanlähtö voi tosin olla myös oire loisista tai ihosairaudesta, ja siihen ei auta helokkiöljy, vaan eläinlääkärikäynti.

Marsun kannattaa antaa juosta vapaana huoneessa joka päivä, jotta se saisi liikuntaa. Sähköjohdot ja muu vaarallinen tulee siirtää pois marsun ulottuvilta. Vasta uuteen kotiin tullut marsu ei välttämättä uskalla juosta häkin ulkopuolella, vaan kököttää yhdessä kohden. Se reipastuu, jos sen seurana on toinen marsu ja lattialla on virikkeitä ja piilopaikkoja (kuten pieniä pahvilaatikoita) tarjolla.

Häkki ja muut tarvikkeet

Kahden marsun häkin koko tulisi olla noin 120 cm x 60 cm. Ylärajaa häkin koolle ei ole. Asunnoksi käy myös katoton aitaus, jollainen on helppo ja halpa rakentaa itse. Itse rakennetun häkin pohjaksi sopii esimerkiksi vahakangas (josta tosin voi mennä hieman pissaa läpi), muovimatto tai kenno- eli aaltomuovi. Häkin perusvarusteisiin kuuluu juomapullo, ruokakuppi (esim. keraaminen ja leveä, joka ei kaadu kun marsu nousee sitä vasten) ja mahdollisesti heinähäkki. Heinähäkin avulla heinät pysyvät siisteinä, eivätkä leviä ympäriinsä ja sotkeennu. Hyvä heinähäkki on esimerkiksi pyöränkori, joka ripustetaan häkin seinään.

Häkkiin voi rakentaa tasoja, joihin kuljetaan loivaa ja luistamatonta ramppia pitkin. Tärkeintä on kuitenkin, että marsulla on paljon tilaa yhdessä kerroksessa häkkiä. Marsu ei ole kiipeilijä. Häkkiin kannattaa myös laittaa virikkeitä, jotta marsulla olisi tekemistä. Sopivia virikkeitä ovat kankaiset riippumatot ja marsun mentävät putket, pesämökit, pahvilaatikot (joiden kylkiin on tehty aukkoja), pajusillat jne. Marsulla tulisi olla jossakin kohdassa häkkiä suojainen paikka, jossa se tuntee olonsa turvalliseksi. Pesämökki on sopiva siihen tarkoitukseen, mutta jos marsu näyttä kököttävän kaiken aikaa pesämökin uumenissa tekemättä mitään, voi avonaisempi katos olla parempi vaihtoehto.

Häkin pohjalle laitetaan puruja, haapahaketta tai puupellettiä. Kuivikkeet voi laittaa myös erillisiin vessalaatikoihin ja peittää muu osa häkin pohjasta esim. pyyhkeellä. Puru on kätevin vaihtoehto silloin, jos kuivikkeet haluaa valella koko häkin alalta. Puupelletit ovat käteviä vessalaatikkovaihtoehtoon ja sopivat purua paremmin pitkäkarvaisille marsuille. Häkki siivotaan noin 3-5 päivän välein viimeistään sitten, kun häkki alkaa vähän haiskahtaa. Marsuilla on tapana makoilla omien pissapaikkojensa päällä, joten häkkiä kannattaa putsata usein ja vaihtaa tiheään varsinkin pissakohtien kuivikkeita. Valkoisen marsun turkki värjääntyy mahapuolelta helposti keltaiseksi, jos marsua pitää likaisessa häkissä.

Ruokinta

Marsu on kasvinsyöjä, jolle ei saa antaa eläinperäistä ravintoa. Niinpä esimerkiksi liha, kala, kananmuna jamaitotuotteet ovat kiellettyjen listalla. Kun marsulle ostaa esimerkiksi kuivaruokaa tai herkkupaloja eläinkaupan hyllystä, on syytä katsoa paketin kyljestä, sisältääkö ruoka eläinkunnan tuotteita, esim. maitojauhetta.

Marsulla tulee olla koko ajan tarjolla vettä sekä marsun pääravintoa, hyvälaatuista heinää. Kerran-pari päivässä kannattaa antaa tuoretta ruokaa vaihtelevasti ja monipuolisesti. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. porkkana, lanttu, nauris, punajuuri, paprika, persilja, parsakaali, kiinankaali, omena, selleri ja tomaatti. Kesällä kannattaa hyödyntää luonnon tarjonta: puiden oksat lehtineen, tuore heinä, voikukanlehdet jne. Marsulle ei saa antaa erityisen sokerisia tai tärkkelyspitoisia ruokia, joten hedelmiä kannattaa välttää, ja peruna ja banaani kuuluvat kiellettyjen ruokien listalle.

Kuivaruuan valinnassa tulee olla huolellinen mm. siksi, että marsu lihoo helposti liikaa. Useimmat jyrsijöiden siemensekoitukset ovat sopimatonta ravintoa marsulle, koska ne ovat usein rasvaisia, sokerisia ja saattavat sisältää eläinkunnan tuotteita. Paras vaihtoehto on marsulle suunniteltu pelletti, joka sisältää alle 3 % rasvaa ja korkeintaan 15 % proteiinia. Kannattaa lukea pelletin ravintosisältöä ja katsoa, mistä ainesosista se on valmistettu. Hyvä pellettirehu koostuu pääasiassa heinästä ja / tai viljasta. Esimerkiksi seuraavien valmistajien marsupelletit ovat hyväksi havaittuja ja laadukkaita: Altromin, Lottie, Oxbow, Rodo. Pellettiä annetaan pari ruokalusikallista päivässä per marsu. Jos marsu ei ole liian pulskassa kunnossa, pellettiä voi olla koko ajan ruokakupissa. Kasvaville, tiineille, imettäville ja liian hoikassa kunnossa oleville marsuille kannattaa syöttää hieman proteiinipitoisempaa pellettiä, jota kannattaa olla koko ajan tarjolla.

Marsu ei voi tuottaa c-vitamiinia itse, joten sen saanti tulee varmistaa esim. lisäämällä marsun juomaveteen c-vitamiinijauhetta. Vesi pitää vaihtaa päivittäin, koska vitamiini haihtuu nopeasti. Vitamiinin voi tarjota myös tuoreruuan päältä. Annostelu on noin 25 mg päivässä marsun painokiloa kohden. Kannattaa suosia myös c-vitamiinipitoisia tuoreruokia, kuten keltaista paprikaa, persiljaa ja parsakaalia.

Terveys

Marsun terveyttä kannattaa tarkkailla jatkuvasti, jotta huomaisi mahdollisimman nopeasti, jos marsulla on jotain vialla. Seuraavat oireet ovat yleensä merkkejä terveydellisistä ongelmista, ja silloin marsu on syytä viedä nopeasti lääkäriin:

Hengityselinten sairaudet ovat marsuilla yleisiä. Siksi marsua ei saa altistaa vedolle ja muutenkin tulee varoa, ettei se pääse vilustumaan. Nenän vuotaminen viittaa mahdollisesti flunssaan, ja jos hengitys alkaa rohista, on marsu vietävä välittömästi eläinlääkärille saamaan antibioottikuuri.

Virtsakivet ja -tulehdus ovat varsin tavallisia marsun terveydellisiä ongelmia. Oikeanlaisella ruokinnalla ja häkin puhtaudella voidaan ennaltaehkäistä virtsatiesairauksia.

Jos marsu rapsuttelee jatkuvasti itseään ja siltä alkaa lähteä paljon karvaa, sillä voi olla sieni-infektio tai ulkoloisia. Silloin ihoa kannattaa tutkia hyvässä valaistuksessa. Mahdolliset loiset voi havaita paljaalla silmällä. Iho- ja turkkiongelmainen marsu kannattaa viedä lääkäriin. Jos marsulla on loisia, kannattaa lääkärin määräämä loishäätö antaa kaikille saman talouden marsuille.

Haavoja voi hoitaa myös kotioloissa. Hyvä haavanpuhdistusaine on Betadine. Häkin puhtaudesta on syytä huolehtia erityisen tarkasti, jos marsulla on haavoja, ettei niihin pääsisi runsaasti bakteereja. Jos haavat tulehtuvat, eikä niiden puhdistaminen näytä auttavan, on marsu syytä viedä eläinlääkäriin.